Äidin ja tyttären välinen suhde puhututtaa aina. Se on kuitenkin kiintymyssuhde, johon panostaminen kannattaa osapuolten iästä riippumatta. Parhaimmillaan se on suhde, josta molemmat ammentavat kasvuvoimaa. Tässä haastattelussa ajatuksiaan avaavat Sovittamon Essi ja tytär Saga, 14v.

Millainen toinen on?

Saga: Äiti on ymmärtäväinen, lämmin, herkkä sekä rakastava. Hän yrittää aina auttaa ja kuuntelee aina kaiken, mitä ikinä haluan sanoa. Paras äiti ikinä.

Äiti: Saga on harkitseva, herkkä, lämmin, hyväsydäminen, viisas ja tunteva, hauska ja sielukas nuori. Välillä unohdan, että hän on vasta 14, sillä usein hän puhuu vanhan sielun suulla ikiaikaisia viisauksia. Osaa hän kyllä olla todella sietokykyä koetteleva teinikin, josta myös iloitsen.

Mikä toisessa on parasta?

Saga: Kaikki edellä mainitut asiat. Kuuntelu, auttavaisuus ja se, että hän yrittää ainakin aina ymmärtää. Kaikesta pystyy puhumaan ja kertomaan, ei ole asiaa, mitä äiti ei haluaisi kuunnella, se on parasta.

Äiti: Hän on rohkea, kulkee omaa tietään tallomatta ketään jalkoihin. Hän on rohkeasti rikkonut omia rajoittavia uskomuksiaan viime vuodet, ja olen siitä suunnattoman ylpeä!

Mistä hermostun toiselle helposti?

Saga: Saarnaamisesta. Toki sitä ei enää esiinny ihan yhtä paljon kuin ennen, mikä on tosi mukava huomata ja on kiva, että hän on kiinnittänyt siihen huomiota. Se saa kuitenkin minut hermostumaan vieläkin todella paljon, sillä sitä tulee paljon myös isän puolelta.

Äiti: Siitä, jos hän mitätöi ja vähättelee itseään.

Mikä suhteessanne on parasta?

Saga: Avoimuus. Kaikesta pystyy puhumaan ja keskustelemaan, ainakin loppujen lopuksi rakentavasti. Parasta on työ, joka on tehty sen eteen, se on ollut pitkä työ saavuttaa. Molemmat pystyvät luottamaan toisiinsa, ja ainakin äiti on minulle henkilö, johon ensimmäiseksi turvaudun.

Äiti: Keskustelut! On ihanaa päästä kurkistamaan toisen maailmaan ja kuulla mitä toiselle todella kuuluu, nauraa yhdessä ja pohtia maailmaa. Välimme ovat hyvin läheiset ja avoimet, hän on opettanut minulle valtavasti, myös itsestäni. Olemme tehneet paljon työtä päästäksemme tähän pisteeseen, jossa nyt olemme, ja se tuntuu hyvältä. Olemme molemmat muuttuneet matkan varrella ja opetelleet rehellisyyteen ja avoimuuteen tunteistamme, ajatuksistamme sekä tarpeistamme.

Mitä olet oppinut toiselta?

Saga: Itseensä luottamista ja sen, että kaikki kyllä järjestyy. Oikeastaan kaikesta, mitä hän sanoo tai tekee, opin jotakin, en aina välttämättä mitään hyvää tai mitään sellaista, mistä olisin aina itse samaa mieltä, mutta jokainen opetus tuo uuden näkökulman ja uutta mietittävää minulle itselleni. Olen oppinut myös arvostamaan omaa elämääni aivan uudella tasolla. Äiti puhuu erittäin paljon elämästä ja sanoo lähes päivittäin, miten ihanaa se on ja mitä kaikkea kaunista se sisältää, sitä kuuntelemalla kiinnittää itsekin väkisinkin huomiota arjen tavallisiin, mutta parhaisiin hetkiin.

Äiti: Saga on pakottanut minut kohtaamaan oman vihani, joka oli hyvin itseäni tuhoavaa, ja sitä kautta vaikutti tietysti myös lapsiin. Olen oppinut häneltä, että omat pelkonsa pitää kohdata, jotta ei peloillaan kavenna toisenkin maailmaa. Olen oppinut myös hänen kauttaan katsomaan omia ikävaiheitani ja kokemaan myötätuntoa pientä itseäni kohtaan. Välillä oppitunnit ovat olleet hyvinkin kivuliaita, mutta olen kiitollinen siitä, että hän uskaltaa sanoa minulle asioita itsestäni, joita minun tarvitsee kohdata kasvaakseni. Ja rakkautta, sitä hän on opettanut minulle kaikki nämä vuodet. Sen vapautta, ihanuutta ja voimaa!

Mitä toivoisit toiselta enemmän?

Saga: Vaikka äiti aina kuunteleekin, ja auttaa kaikessa, toivoisin enemmän sitä, että saisin sanoa asiat sillä tavalla, että hän olisi vain hiljaa. Vahvasti sanottu, mutta tarkoitan sitä, että aina ei tarvitse sanoa mitään, vain kuuntelu riittää.

Äiti: Yhteistä aikaa yhteisen tekemisen ja seikkailujen äärellä. Sen aika ei ole juuri nyt, sillä teinin elämän eläminen on tärkeämpää. Me ehdimme kyllä 😊

Vaikein tilanne välillänne?

Saga: Ehkä viime kesänä tapahtunut välikohtaus ruutuaikaan liittyen. En tiedä oliko se vaikein tilanne välillämme, mutta se oli ainakin sellainen tilanne, ettei ymmärrystä ollut puolin eikä toisin. Se kesti myös todella pitkään, ja on sen takia varmasti jäänyt mieleen hyvin.

Äiti: Tämä varmaan liittyy omien henkilökohtaisten valintojen vaikutukseen suhteessa häneen. Olen joutunut tekemään vaikean valinnan itseni vuoksi, jolla on ollut suora yhteys Sagan elämän tärkeisiin ihmissuhteisiin. Sen perusteleminen ei ollut aikanaan helppo ja monta kertaa epäilin valintani reiluutta hänen kannaltaan. Mutta luotin siihen, että se mikä on itseni kannalta oikein ja tärkeää, palvelee lopulta myös häntä. Hän on ikäisekseen kokenut kaikenlaisia asioita läheisissä ihmissuhteissa, ja vaikeudet ovat lopulta kääntyneet vahvuudeksi ja sydämensivistykseksi.

Millaisia neuvoja antaisit toiselle tuleviin vuosiin?

Saga: Ole oma itsesi, jatka yrittämistä myös vaikeiden vuosien läpi. Olet jo siinä onnistunut paremmin kuin hyvin, ja tiedän että pystyt siihen jatkossakin, joten älä ikinä luovu siitä. Elämä on ihanaa, niin kuin aina sanot, nauti siitä vielä silloinkin, kun joogaat luomumummojen vanhainkodissa ja vaellat alpakoiden kanssa.

Äiti: Ole itsellesi rehellinen, se on ainut tie aitoon onneen. Sinussa on kaikki, mitä matkallasi tarvitset. Luota itseesi, sisäisiin viesteihin ja ota rohkeasti vastaan kaikki, mitä elämä sinulle antaa. Kodin ovi on aina auki.