Lenkillä törmäsin liikuttavaan näkyyn; lehtipuu oli ottanut kannateltavakseen kävyn, ottanut sen syliinsä ja suojiinsa. Tästä näystä tuli mieleeni eilinen keskustelu keskimmäiseni kanssa, jonka peruskoulu päättyy pian. Yläkoulun alku oli tuulinen ja kasvukivuilta ei säästytty. Mutta hän teki valtavan kasvupyrähdyksen ja muutti suunnan. Nyt peruskoulun häämöttäessä loppuaan, moni opettaja on tullut sanomaan hänelle henkilökohtaisesti, miten ylpeitä…
Hiihdin äsken jäällä, niin täydellisessä hurmoksessa maisemista, että unohdin itseni tyystin siihen hetkeen ja musiikkiin, joka pauhasi korvissa. Kotimatkalla sitten tajusin, että olen laulanut tunteella musiikin mukana varmaankin koko matkan, ainakin hyvän tovin jo. Samassa iski vanha häpeä; entä jos joku on kuullut? Apua! Keho muistaa niin tarkalleen tämän kokemuksen, että huh, mitkä kuristavat köydet…
Elämme aikoja, jolloin uhkakuvia roikkuu kaikkialla ja turvattomuutta syötetään meille aamupalaksi. Some lallattaa ja tarjolla on täydellisyyttä, ihanteita, kärsimystä ja fomoa. Monesti unohtuu, että kaiken sen ulkopuolella tavallinen, tasapainoinen, ennakoitava arki on ehkä parasta, mitä voi olla. Miksi? Siksi, että se luo turvaa. Hetkellisiä turvattomuuden tunteita on elämässä aika ajoin, ne kuuluvat elämään, sillä olemme…
Olen ollut viime viikot hyvin tiiviisti trauman äärellä. Jostain syystä se tuodaan luokseni uudestaan ja uudestaan, asioiden ja ihmisten muodossa. On ehkä siis aika yrittää pukea kohtaamaani arkisiksi sanoiksi. Ja puhun nyt pelkästään kompleksisesta PTSD:stä (post-traumaattinen stressihäiriö), siitä, joka syntyy usein lapsuudessa ja suhteessa hoivaaviin aikuisiin. Siitä, josta on hyvin vaikea saada kiinni, mutta joka…
Marko Paanaseen on luonnollista yhdistää sana rohkeus. Se kuuluu hänen tarinoissaan, se näkyy hänen työskentelyssään ja myös tavassa kohdata ihmiset ja tilanteet. Marko kertoi minulle erään keskustelumme yhteydessä opetelleensa rohkeaksi. Tuo ajatus ei jättänyt minua rauhaan. Halusin tietää, mitä hän tarkoitti rohkeaksi opettelemisella, kuinka hän sen teki – ja miksi. Tämä haastattelu on kaikille teille,…
Tänään suru otti tilansa, asettui taloksi ja vaati kohtaamaan. Itkin sen ulos lenkkipolulla, puin sen sanoiksi saunan lauteilla, mutta vielä se jäi odottamaan sitä kuuluisaa aikaa, jonka pitäisi helpottaa. Surun lisäksi tunsin polttavaa ja kihelmöivää vihaa ja turhautumista, joka sai minut tarttumaan kynään. Perhe. Se on jotakin, joka läpi koko elämäsi toimii eräänlaisena peilinäsi. Näet…
Korona on ”uusi normaali”. Olemme eläneet poikkeusaikaa niin pitkään, että väkisin väsyttää. Ehkä tätä voisikin kutsua väsytystaisteluksi. Korona vilisee puheissa, mediassa, katukuvassa – kaikkialla arjessa. Olen jo kyllästynyt koko aiheeseen ja sen aiheuttamaan lieveilmiöön; olet vastuuton, jos et ota rokotusta ja typerä, jos otat. Mediassa luet kauhukertomuksia rokotuksen ottaneista ja ottamatta jättäneistä. Sairautta, kauhua, pelkoa….
Vaikka elämä on ajoittain vaikeaa meille kaikille, jotkut asiat ovat lopulta kuitenkin todella yksinkertaisia. Kuten esimerkiksi se, mikä meitä ohjaa. Miksi toimimme, kuten toimimme. Toiminta voi joskus näyttäytyä täysin järjettömältä itsestä tai muista, mutta lopulta vastaus on yksinkertainen. Toimintamme motiivi löytyy tarpeista. Kaiken toiminnan tarkoitus on täyttää meissä elävät, tiedostetut ja tiedostamattomat tarpeet, jotta voisimme…
Olen ollut viimeiset viikot nuorten asiakkaideni kanssa vahvasti pettymyksen tunteen äärellä. Pettymys on menetyksistä ja takaiskuista nouseva hankala ja haastava tunne. Sen laukaisee usein tilanne, kun ei saa jotakin, jota haluaa tai toivoo. Suru, viha ja turhautuminen liittyvät usein läheisesti pettymyksen tunteeseen. Usein tunnistamme vain vihan tai turhautumisen, vaikka tunteen juurisyy, eli alkulähde, onkin pettymys. Kehollisesti…
Kävin noin kymmenen vuotta sitten Suomen Kinesiologiayhdistyksen järjestämän Rytmisen Liikeharjoittelun kurssin, jonka ohjasi menetelmän kehittänyt ruotsalainen psykiatri Harald Blomberg (1943 – 2020). Tuo kurssi muutti lopullisesti käsitykseni autisminkirjon häiriöistä sekä ADHD-diagnoosista. Olen aina ollut ymmälläni autismin äärellä. Toisaalta autisminkirjon lapset ovat ikään kuin irti yhteydestä, mutta silti erittäin yhteydessä aistien kautta, minun on vaikea pukea…