Mikä meitä ohjaa?

Vaikka elämä on ajoittain vaikeaa meille kaikille, jotkut asiat ovat lopulta kuitenkin todella yksinkertaisia. Kuten esimerkiksi se, mikä meitä ohjaa. Miksi toimimme, kuten toimimme. Toiminta voi joskus näyttäytyä täysin järjettömältä itsestä tai muista, mutta lopulta vastaus on yksinkertainen.

Toimintamme motiivi löytyy tarpeista. Kaiken toiminnan tarkoitus on täyttää meissä elävät, tiedostetut ja tiedostamattomat tarpeet, jotta voisimme voida paremmin. Ongelman ydin on siinä, että harva meistä enää tunnistaa omia tarpeitaan – ja silloin on vaikea tunnistaa myöskään muiden tarpeita. Tässä ajassa on myös helppo vaimentaa todelliset tarpeensa vaikkapa puhelimen, pelaamisen tai sarjojen katseluun.

Mikä tarve sitten on? Sanakirja määrittää sen fyysisenä tai henkisenä tilana, jossa koetaan tietoisesti tai tiedostamatta jonkin välttämättömän, tarpeellisen, halutun tai toivotun asian puutetta. Se on siis halua tai pakkoa toimia jollakin tietyllä tavalla saavuttaakseen tarvitun asian. Tarpeita on aivan valtava määrä, joista osa on ilmiselviä, kuten fysiologiset tarpeet; uni, ravinto, lepo jne. Mitä tarpeita meissä sitten elää sen lisäksi? Meillä kaikilla on tarve turvaan, arvostukseen, läheisyyteen, tasavertaisuuteen, iloon, läsnäoloon, vapaaehtoisuuteen, nähdyksi tulemiseen jne. Mutta tärkein kaikista henkisen hyvinvoinnintarpeista lienee yhteys ja keskinäisriippuvuus. Kun olet yhteydessä itseesi ja muihin, voit kokea turvaa ja luottamusta siihen, että elämä kantaa. Rakkaus on yhteyttä kauneimmillaan; hyväksyntää, arvostusta, hellyyttä, huolenpitoa, kumppanuutta, tukea, vastavuoroisuutta, luottamusta – lupaa kasvaa juuri siihen mittaan, kuin on tarkoitettu.

Kun tarpeemme eivät täyty, emme ole tasapainossa. Emme voi voida hyvin epätasapainoisessa tilassa. Tämä on helppo ymmärtää fysiologisten tarpeiden kautta. Nälkäisenä voi olla piru irti, väsyneenä draama herkässä. Sama pätee henkisiin tarpeisiin. Kun tarpeet eivät ole täyttyneet, ajatuksista tulee kielteisiä ja vaikeita. Tunteet taas ovat kehon vastine ajatuksille, jolloin tunteistakin tulee vaikeasti siedettäviä. Jos ajatukset ja tunteet ovat kielteisiä, toiminta johtaa harvoin toivottuihin lopputuloksiin. Lopputulos voi olla riippuvuus, aggressiivinen käytös, lamaantuminen, välttäminen, marttyyrius, hiljaisen vallan käyttö tai välinpitämättömyys itseä ja muita kohtaan jollakin muulla tavoin. Mitä nuoremmasta on kyse, sitä helpompaa on lukea käytöksestä, ovatko tarpeet täyttyneet. Liian usein lasten ja nuorten kohdalla ei-toivottua käytöstä pidetään vallan välineenä tai tarkoituksellisena haluna käyttäytyä vaikeasti. Täyttymättömät tarpeet tekevät kuitenkin rakentavasta käytöksestä mahdotonta lasten ja nuorten kohdalla, jo pelkästään aivojen biologian kannalta. Aikuisilla on paremmat edellytykset säädellä tunteitaan ja sitä kautta käytöstään ja toimintaansa, mutta keskeneräiset aivot eivät tähän kykene vaikeiden tunnetilojen ollessa päällä. Kun lapsella on vaikeita ajatuksia, syntyy vaikeita tunteita ja oman toiminnan säätelystä tulee joskus jopa mahdotonta.

Havainnollistan nyt ihmisen toiminnan ikään, sukupuoleen tai muuhunkaan katsomatta.

Ensin tarvitaan ärsyke, sisäinen tai ulkoinen. Sisäinen ärsyke on meissä itsessä oleva, haavoittuvuustekijä. Se voi olla nälkä, väsymys tai vaikkapa jo valmiiksi vahva tunnetila, joka väreilee. Ulkoinen ärsyke on itsestä ulkopuolella oleva, vaikkapa toisen ihmisen sanat tai toiminta, tai vaikkapa kahvin kaatuminen pöydälle.

Ärsykkeestä syntyy ajatuksia, tulkintoja tilanteesta. Päässämme risteilee päivän aikana jopa 60 000 – 80 000 ajatusta, joista taas jopa 95% on tiedostamattomia! Tiedostamattomat ajatukset ovat kuitenkin usein niitä, jotka meitä lopulta ohjaavat. Ei siis ole aivan sama, mitä ajattelee. Ei etenkään, kun kehomme tuottaa ajatuksista kehollisen vastineen, eli tunteen. Jos siis ajatukset ovat vaikeita, epämiellyttäviä tai jopa uhkaavia, tuntuvat ne kehossa vaikeasti siedettävinä tunteina. Ajatusten ja tunteiden yhteissummana syntyy toiminta. Ja kaikki tämä, koko ketju, voi tapahtua alle sekunnissa! Tästä kulmasta katsottuna lapsen on mahdotonta painaa jarrua, eikä se aina ole aikuisellekaan helppoa.

Tarpeet ovat siis ratkaisevassa asemassa. Jos tarpeet ovat täyttyneet, ajatukset ja tunteet ovat myönteisesti sävyttyneitä – ärsykkeiden on tuolloin vaikea lyödä niin vahvasti läpi. Jos tarpeet ovat täyttymättä, pienikin ärsyke riittää.

Aivomme ovat aivan mahtavat, kerrassaan upeat! Ne liikuttavat meitä luontaisesti kohti palkitsevaa (tarpeen täyttyminen) ja poispäin kielteisestä. Joskus me emme tiedä, mitä tarvitsemme. Joskus kuvittelemme, että meissä elävä tarve on materiaa, statusta tai nautintoa. Kun puhutaan riippuvuuksista (jota myös työnarkomania on), senkin takana vaikuttaa aina tarve. Mikä tuo tarve on, on yksilöllistä. Usein ne kuitenkin liittyvät juuri yhteyden ja merkityksellisyyden tunteeseen. Nuo tarpeet täyttämällä on mahdollista päästä takaisin tasapainoon eli hyvinvointiin, jolloin ei-toivotun toiminnan muuttaminen on mahdollista.

Kun siis kohtaat itsessäsi tai muissa toimintaa, joka saa sinut ymmälleen tai hämmentää, pohdi, mitä tarpeita tuon toiminnan takaa voisi löytää. Tarpeiden tunnistaminen on yksi tärkeä tunnetaito ja sillä on valtavan suuri merkitys hyvinvointisi kannalta. Löydät kirjoituksen lopusta tarvelistan, jonka äärellä kannattaa hetki viivähtää.

Mitä kauneinta ja lempeintä viikonloppua, juuri Sinulle!