Opettajien sydäntyö - lasten kasvun tukeminen

Opettajien sydäntyö – lasten kasvun tukeminen

Lenkillä törmäsin liikuttavaan näkyyn; lehtipuu oli ottanut kannateltavakseen kävyn, ottanut sen syliinsä ja suojiinsa.

Tästä näystä tuli mieleeni eilinen keskustelu keskimmäiseni kanssa, jonka peruskoulu päättyy pian. Yläkoulun alku oli tuulinen ja kasvukivuilta ei säästytty. Mutta hän teki valtavan kasvupyrähdyksen ja muutti suunnan. Nyt peruskoulun häämöttäessä loppuaan, moni opettaja on tullut sanomaan hänelle henkilökohtaisesti, miten ylpeitä he ovat olleet katsellessaan hänen kasvuaan tämän vuoden aikana. Valaneet uskoa, että hän löytää kyllä oman polkunsa ja että hänessä on paljon potentiaalia, jota hän ei itse ehkä vielä näe. Ja että he todella pitävät hänestä, ja että heidän tulee ikävä häntä. Miten voimallisia lauseita! Ja miten minua äitinä liikuttaa, että opettajat osaavat katsoa häntä samoin silmin, kuin minä.

Lapseni totesi, että on haikeaa, kun joutuu jättämään heidät. Ne aikuiset, jotka ovat olleet hänen arkeaan kolmen vuoden ajan, joiden kanssa hän on vääntänyt, jotka ovat vaatineet, mutta myös tukeneet. Nähneet hänet, kun hän on ollut kaikkitietävä teini, keskenkasvuinen hauras taimi, mokannut ja onnistunut. Miten iloitsenkaan tästä kiintymyksestä kaiken kipuilun jälkeen!

Olen äitinä niin kiitollinen, että opetuksen lisäksi opettajilla on ollut aikaa olla hänelle turvallisia, huumorintajuisia, viisaita ja toivorikkaita aikuisia. Että he ovat kohdanneet hänet kunnioittavasti myös haastavimmissa hetkissä, kun hän itse ei ehkä ole tunnepuuskassaan kyennyt kaikkein kunnioittavimpaan kommunikointiin. Ja että he ovat myös osanneet pyytää häneltä anteeksi silloin, kun sormi on osoittanut häneen syyttä. Ja niillä on ollut valtava merkitys, anteeksipyynnöillä, myös minulle vanhempana. Lapseni kasvu ja kypsyminen on ollut myös opettajien ansiota, ja siitä haluan heitä kiittää koko sydämestäni. On ollut onni, että hänen matkalleen on tullut tiukkoja, mutta reiluja opettajia.

Opettajien rooli lasten elämässä on suuri, joskus jopa kauaskantoinen. He saavat usein nähdä lapsistamme sen puolen, johon meillä vanhemmilla ei ole mahdollisuutta tai pääsyä – hyvässä ja pahassa. He viettävät arjessa monesti enemmän (hereilläolo)aikaa lastemme kanssa kuin me vanhemmat. Ja monesti ajattelen, että meidän vanhempien tulisi tukea opettajien jaksamista enemmän, sillä he taas tukevat lastemme jaksamista – olemme tietynlaisessa symbioosissa tässäkin suhteessa toisiimme, me ihmiset. Meidän tulisi kunnioittaa enemmän opettajien näkemyksiä lapsistamme, myös niitä, joita on kivulias kuulla. Meidän tulisi kuulla heidän huolensa. Heillä on aitiopaikka lastemme kasvuun ja kehitykseen silloin, kun vanhemmat eivät ole paikalla. Ja ero näiden hetkien välillä voi olla suuri. Koulupäivien aikana saattaa päästä valloilleen se puoli kasvusta, joka kotona pysyttelee varjoissa. Me tarvitsemme toisiamme, vanhemmat ja opettajat.
Yhdessä on helpompaa muodostaa piiri, jonka keskiössä lapsen on turvallista kipuilla, kasvaa, onnistua ja oppia. Jossa hän voi luottaa, että aikuiset yhdessä vetävät turvalliset rajat silloin, kun hän itse ei siihen kykene.

Näen siis opettajissa paljon samaa kuin lenkillä kohtaamassani lehtipuussa, joka kannatteli pientä käpyä. Lehtipuu, jonka suojassa käpy saa harjoitella olemaan minä itse; oppijana, kaverina, oppilaana, kasvavana ja itsenäistyvänä, kotoa irrottautuvana, maailmaa tutkivana ja itseään etsivänä, osana erilaisia ryhmiä.

Haluan siis kiittää kaikkia opettajia siitä, että mahdollisten omien lastenne lisäksi kannatte vastuuta niin monista, täysin vieraiden ihmisten lapsista. Se jos jokin on sydäntyötä ♥️ Ja toivon, että me vanhemmat osaamme antaa sille riittävän arvon.

Minusta meitä vanhempia ja opettajia motivoi lopulta hyvin samanlaiset tarpeet; tarve kasvattaa kyvykkäitä, reiluja, ajattelevia, itsensä tuntevia, muut huomioivia, terveitä, hyväkäytöksisiä ja luovia lapsia. Tarve opettaa riittävät taidot ja tiedot elämässä selviytymiseen. Tarve kokea turvaa ja yhteyttä lapsen läsnäollessa ja poissaollessa. Tarve saada muilta aikuisilta apua silloin, kun kokee, ettei omat keinot ja resurssit riitä. Tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi ja kokea kyvykkyyttä kasvattajana. Tarve kunnioitukselle jne. Tarpeemme eivät poikkea toisistaan, sillä olemmehan ihmisiä vanhemmuutemme ja ammattiemme takana.

Siis kiitos. Kiitos jokaiselle opettajalle, jonka suojassa lapsemme saavat kasvaa ❤️

Samankaltaiset artikkelit

  • Nähdyksi tulemisen pelko

    Kaikki suuri kypsyy hiljaa. Siksi meille on annettukin koko elämän verran aikaa oppia ja kasvaa. Me kohtaamme elämämme aikana asioita, joista jää meihin jälki. Jotkut jäljet eheyttävät, toiset aiheuttavat kipua läpi koko elämän. Toisinaan tunnistamme ja tiedostamme nuo jäljet, kun taas jotkut jäljet tekevät meissä piiloutuneena työtään, vaikuttavat tapaamme olla ja kohdata. Nuo jäljet ovat…

  • Parantavat liikkeet (Harald Blomberg)

    Kävin noin kymmenen vuotta sitten Suomen Kinesiologiayhdistyksen järjestämän Rytmisen Liikeharjoittelun kurssin, jonka ohjasi menetelmän kehittänyt ruotsalainen psykiatri Harald Blomberg (1943 – 2020). Tuo kurssi muutti lopullisesti käsitykseni autisminkirjon häiriöistä sekä ADHD-diagnoosista. Olen aina ollut ymmälläni autismin äärellä. Toisaalta autisminkirjon lapset ovat ikään kuin irti yhteydestä, mutta silti erittäin yhteydessä aistien kautta, minun on vaikea pukea…

  • Ajatusten voima – Haastattelussa Veera Koski

    Haastattelussa toimintaterapeutti, NLP -kouluttaja ja hypnoterapeutti Veera Koski, ajatusten ammattilainen. Tässä Veeran ajatuksia siitä, miksi ajatuksilla on meihin vaikutusta ja miten omia ajatuksiaan voi lähteä tarkastelemaan ja muuttamaan. Ajatuksia ajatuksista Ajatuksien voima on monen asian summa. Esimerkiksi siinä, että me voidaan kirjaimellisesti tuntea ajatukset kehossamme, sillä tunteet on kehon vastine ajatuksille. Me voidaan myös nähdä…

  • Häpeä ja sen monet kasvot

    Häpeä saattaa kasvaa kiinni jo vauvaiässä. Jos vauva tulee torjutuksi toistuvasti, voi häpeä kasvaa silloin osaksi identiteettiä. Harva meistä tulee ajatelleeksi katseen ja kosketuksen merkitystä vauvalle. Tai poiskatsomisen aiheuttamaa torjunnan häpeää. Minä ajattelen, että elämme ajankohtaisesti ihmiskoetta, jossa osallisena ovat vanhemmat, lapset, puhelimet ja yhteyden puute. Katsotaan puhelimeen ja ihmisen ohi. Häpeä on raskas taakka,…

  • Äänetön häpeä

    Hiihdin äsken jäällä, niin täydellisessä hurmoksessa maisemista, että unohdin itseni tyystin siihen hetkeen ja musiikkiin, joka pauhasi korvissa. Kotimatkalla sitten tajusin, että olen laulanut tunteella musiikin mukana varmaankin koko matkan, ainakin hyvän tovin jo. Samassa iski vanha häpeä; entä jos joku on kuullut? Apua! Keho muistaa niin tarkalleen tämän kokemuksen, että huh, mitkä kuristavat köydet…

  • Stressi parisuhteessa

    Vaikka itse stressi on subjektiivinen kokemus, se koskettaa, elää ja vaikuttaa myös stressaantuneen ihmisen parisuhteessa ja muissa ympäristöissä, joissa aikaansa enemmän viettää. Kaikki meistä tuntee jonkun stressaantuneen ihmisen, jonka vieressä stressin voi oikein aistia, se väreilee ja tekee omastakin olosta virittyneen. Stressaantunut ihminen elää enemmän ja vähemmän omassa kuplassaan, jonne toisen on vaikea päästä. Annan…