Resilienssi arjessa

Olimme hiihtämässä nuorimmaisen kanssa eräänä viikonloppuna jäällä. Keli oli mitä mahtavin, aurinko porotti ja hiihdimme itsemme hyvällä tavalla tainnoksiin! Autossa lapsi sanoi, että ”Nyt mun akku on aivan tyhjä! Pitää miettiä tarkkaan, millaisella energialla haluan ladata akun täyteen.”

Pyysin avaamaan tätä ajatusta vähän tarkemmin. ”No, jos haluan rauhallista energiaa, ei ainakaan kannata pelata tai katsoa räiskettä. Silleen saa vaan levotonta energiaa akkuun ja sitten ensiks mua ja sitten sua rupee ärsyttää. Ainakin syön ja sitten ehkä katson jotain rauhallista.” Tajusin, että nyt olemme jonkin tärkeän äärellä.

Itseesi ladatun energian sisällöllä on merkitystä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä 

Olen palannut tähän keskusteluun monta kertaa. Mikä viisaus! Mikä itsetuntemus! Mikä itsesäätely; vaikka haluaisin pelata, tiedän ettei se juuri tässä hetkessä tai pitkällä tähtäimellä ole hyvä valinta itselleni tai läheisilleni. Jos 8-vuotias kykenee tähän, miksi minun on vaikea pysähtyä miettimään millaisella energialla juuri minun kannattaa ladata akkuni, kun se on tyhjentymäisillään, tai jopa jo tyhjentynyt? Rauhallisella vai levottomalla, myönteisellä vai kielteisellä, terveyttä edistävällä vai sitä sabotoivalla, palauttavalla vai aina vain lisää vaativalla?

Jos 8-vuotias kykenee tähän, miksi minun on vaikea pysähtyä miettimään millaisella energialla juuri minun kannattaa ladata akkuni, kun se on tyhjentymäisillään, tai jopa jo tyhjentynyt?

Ajatuksen syvyys ja viisaus aukenee minulle jokaisella kerralla yhä enemmän. Huomaan kysyväni itseltäni erilaisten asioiden äärellä: onko tämä energiaa, jolla haluan akkuni ladata? Onko tämä todella minulle tai ympärilläni oleville hyväksi? Sanoessani kyllä, kun todellisuudessa haluan sanoa ei, lumikenkäillessäni, selatessani puhelinta, kävellessäni autoilun sijaan, herkutellessani. 

Voin toki uskotella itselleni lepääväni hetken vain puhelinta selaten, mutta lopulta, millaisella energialla se akkujani lataa ja haluanko sen energian itseeni; onko se energia palautumistani ja hyvinvointiani juuri tässä hetkessä edistävää vai hidastavaa?

Entä pitkällä aikavälillä, jos valitsen aina puhelimen virikkeettömyyden sijaan? Entä välittyykö ajatuksistani energiaa, jolla haluan akkuni täyttää? Onko ajatteluni minulle eduksi vai haitaksi, lataanko itseni myönteisellä vai kielteisellä energialla? Miten ajattelutapani vaikuttaa elämääni juuri tässä hetkessä tai pitkällä aikavälillä? Entä jos kaikki minussa huutaa rentoutumisen tarvetta, mutta pusken vain eteenpäin, millaisella energialla akkuni silloin latautuu? Miten lataamani energia vaikuttaa ihmisiin ympärilläni? 

Resilienssin merkitys 

Kysymys on niin nerokkaan yksinkertainen, että sen edessä on vaikea kiemurrella vastuustaan ja valinnoistaan irti. Ei todellakaan ole yhdentekevää, millä akkusi lataat. Se energia, millä akkusi lataat, on polttoainetta resilienssille. Resilienssi on oikeastaan yksinkertaisesti ilmaistuna elinvoimaa. Se on kykyä kohdata haasteita, selviytyä vastoinkäymisistä ja palautua niistä – ja näinä päivinä se on tärkeämpää kuin koskaan. Resilienssi on mitä suurimmassa määrin itsetuntemusta ja sen tiedon valossa itsensä johtamista, tässä hetkessä, mutta myös huomioiden pitkän aikavälin seuraukset. 

Resilienssi on oikeastaan yksinkertaisesti ilmaistuna elinvoimaa.

Etenkin stressi saa ajattelun kapeutumaan ja usein myös vääristymään. Ja usein se saa meidät joko kaunistelemaan tai vähättelemään asioita. Kun asiat tekee itselleen näkyväksi, niitä on helpompi tarkastella jollakin tapaa hieman objektiivisemmin. 

Mistä resilienssi koostuu? 

Tämä on oma näkemykseni ja kokemukseni, ei mikään virallinen totuus. Ajattelen, että resilienssissä on monta osatekijää, joiden riittävä tasapaino takaa riittävän resilienssin. Kun kohdat ovat riittävässä tasapainossa, se kestää myös ajoittaisia heilahteluja.

Resilienssi on kokonaisuus aivan kuten me ihmisetkin olemme, joten resilienssiä ei voi tarkastella kovin suppeasta näkökulmasta. En edes osaisi laittaa osatekijöitä tärkeysjärjestykseen, ja osittain ne menevät limittäin ja lomittain niin, etten tiedä missä toinen kohta alkaa ja toinen päättyy. Näitä oli mielenkiintoista pohtia omalla kohdalla.

Kannustan lempeästi siihen sinuakin, tunnustelemaan ja aistimaan, mitä itsessä nousee. Ja jos joku kohta herättää ärtymystä, siihen kannustan erityisesti pysähtymään, myötätuntoisesti ja uteliaana! 

Itsetuntemus ja itsetietoisuus

1. Olen tietoinen itsestäni; Kykenen havainnoimaan itseäni sisäisesti (mm. ajattelu ja keholliset reaktiot eli tunteet, tarpeiden tunnistaminen) sekä ulkoisesti (ymmärrys siitä, miten toimintani vaikuttaa muihin ja millaisena muut meidät näkevät). 
2. Huom! Havainnointi on tarkkailua, ei tulkintaa. Havainnointi on kuin kuvailisi valokuvan tai videon tapahtumia puolueettomasti ja tulkitsematta, kertoen vain sen, mitä havaitsee. 
3. Tunnistan omat vahvuuteni ja kehittämisen tarpeet elämän eri osa-alueilla, ja teen tietoisesti töitä niiden eteen. Tarvittaessa haen ammattiapua. 
4. Tunnistan omat arvoni ja rajani, ja kunnioitan niitä. 

Itsesäätely

1. Kykenen säätelemään itseäni; motivaatiota, tunteita, haluja, suorituksia, impulsseja, tarkkaavaisuutta ja ajatuksia. 
2. Otan vastuun omista tunteistani ja toiminnastani; Ymmärrän, että tunteeni eivät tilanteissa johdu siitä mitä tapahtuu, vaan siitä, mitä kerron niissä tilanteissa itselleni sisäisenä puheena. 
3. Kokemus siitä, että johdan itse elämääni, myös kuormittavissa hetkissä ja tunnetiloissa. 
4. Kykenen tekemään tietoisia valintoja päivittäin, joista on apua sekä itselle, ympäristölle että yhteiskunnalle. 

Ajattelu

1. Ajatteluni on myönteistä ja toiveikasta, keskityn ennemmin asioiden positiivisiin puoliin ja mahdollisuuksiin. Luotan elämään ja haluan luoda uskoa tilanteista selviytymiseen siitä huolimatta, että edessä on odotettavissa myös vaikeuksia. 
2. Omat ajatukseni ja ydinuskomukseni ovat luottavaisia; Olen tärkeä, minä osaan, pystyn ponnistelemaan, uskon selviytyväni, saan epäonnistua ja olen silti rakastettu ja tärkeä, saan pyytää ja tarvita apua. 

Ihmissuhteet

Ihmissuhteeni ovat riittäviä, merkityksellisiä, vastavuoroisia, turvallisia, tarpeeni tulla kuulluksi ja nähdyksi täyttävät ja koen olevani yhteydessä ja kuuluvani joukkoon. 

Kyvykkyys

Uskon ja luotan omiin kykyihini elämäni eri osa-alueilla, ja niiden vaatimustaso on suhteessa omiin voimavaroihin 

Tarpeet

1. Tunnistan ja osaan täyttää kehoni tarpeet (esim. riittävä uni, lepo, liikunta, ravinto) ja koen olevani fyysisesti terve. Tunnistan hermoston tilani ja osaan säädellä sitä. Huolehdin riittävästä fyysisestä palautumisesta. 
2. Tunnistan ja osaan täyttää psykologiset tarpeet (vapaaehtoisuus, kyvykkyys, läheisyys, hyväntekeminen muille) ja koen olevani tasapainossa. Huolehdin riittävästä psyykkisestä palautumisesta. 

Yhteys luontoon

1. Vietän riittävästi aikaa luonnossa. 
2. Koen olevani osa luontoa.
3. Kunnioitan luontoa sekä ajattelun että toiminnan tasolla. 

Henkisyys

1. Tahdon kehittää omaa ajatusmaailmaa erillisyydestä ykseyteen, laajentaa omaa ymmärrystä ja avautua ajattelun syvemmille tasoille. 
2. Hyväksyn erilaiset tavat ajatella, kokea ja uskoa. 
3. Olen läsnä tässä hetkessä elämän kaikille puolille. 
4. Koen merkityksellisyyttä, koen olevani osa jotakin suurempaa. 

Itselläni vei yllättävän paljon aikaa pohtia näitä kohtia ja tunnustella, olenko todella samaa mieltä heti ensimmäisen mieleeni nousevan ajatuksen kanssa. Etenkin palautumisen kanssa saan aina olla tarkkana; kuormittuneisuuden tunnistan, tai haluan tunnustaa, usein vasta siinä vaiheessa, kun palautuminen vaatii jo enemmän toimenpiteitä.

Kuormittuneisuuden tunnistan, tai haluan tunnustaa, usein vasta siinä vaiheessa, kun palautuminen vaatii jo enemmän toimenpiteitä.

Myös rajojeni kanssa saan olla tarkkana. Ja vaikka kuinka olen opetellut, avun pyytäminen ja sen vastaanottaminen ovat minulle edelleen vaikeita. Mutta oli siellä myös kohtia, jossa pysähdyin kiittämään ja kehumaan itseäni; olen tullut valtavasti eteenpäin uskomusteni työstämisessä, ja olen onnistunut lisäämään aikaani luonnossa ilahduttavan paljon.

Ihmissuhteiden eteen tehty työ näkyy ja tuntuu todella hyvältä. Koko elämääni leimannut erilaisuus, yksinäisyys ja irrallisuus ovat sulaneet juurtumiseen ja yhteenkuuluvuuden kokemuksiin. Tässä on auttanut etenkin traumatyöskentely, sillä sen vaikutus tunne-elämään, ajatteluun ja itsesäätelyyn on niin kokonaisvaltaista. Koen, että traumojeni hoitaminen on syventänyt valtavasti myös henkisyyttä ja merkityksellisyyden kokemusta. 

Koko elämääni leimannut erilaisuus, yksinäisyys ja irrallisuus ovat sulaneet juurtumiseen ja yhteenkuuluvuuden kokemuksiin.

Monin paikoin nämä kohdat menevät päällekkäin, limittäin ja lomittain, ja tosiaan, nämä ovat vain minun kokemuksiani resilienssin osatekijöistä. Suuntaa antavia, pohdittavaksi tarkoitettuja, itsetutkiskelun mahdollisuuksia.

Varaa siis hetki aikaa itsellesi. Ole utelias, myötätuntoinen ja rehellinen, salli itsesi yllättyä positiivisesti. Ja jos et ole tyytyväinen, muista, että kaikkiin näihin kohtiin on mahdollista saada apua, tukea ja muutosta. 

Riittävän hyvä riittää. Riittävän hyvällä energialla ladattu riittävän täysi akku tekee meistä riittävällä resilienssillä varustettuja.