Tunteet elämämme tienviittoina
Kolmen syntymän ihmettä todistaneena voin vain todeta, että me kaikki synnymme tänne rakkaudellisina tarinan alkuina. Toiveikkaina, luottavaisina, rakastavina ja niin kauniina. Mutta minne kadotamme tuon tavan katsoa elämää? Saati itseämme? Matkamme aikana kohtaamme ihmisiä, asioita ja tapahtumia, jotka koettelevat uskoamme ja luottamustamme rakkauteen.
Matkan aikana voimme kadottaa itsestämme palasia, joskus jopa kadota kokonaan. Meitä kyllä yritetään johdattaa takaisin itsemme ääreen erilaisin tuntein. Jos kulkee väärään suuntaan, poispäin itsestään, tunteet ovat hyvin vahvasti mielipahan sävyttämiä; ärtymystä, surua, levottomuutta, vihaa. Kun taas olemme lähellä sitä aidointa itseämme, koemme mielihyvää, ikään kuin varovaista rakkautta.
Tunteet toimivat matkamme tienviittoina, niin lapsilla kuin aikuisillakin. Pitkän matkan tunteideni kanssa taittaneena haluan painottaa, ettei ole positiivisia ja negatiivisia tunteita, on vain tunteita. Helppoja, vaikeita, ja kaikkea siltä väliltä. Tunteesi yrittävät saada sinua pysähtymään oman tarinasi ja itsesi ääreen. Tunteet tuovat viestejä siitä, mitä kaikkea kannatkaan matkassasi.
Osa niistä asioista tekee matkastasi raskaamman, niistä voisi jo luopua. Kun luopuu vanhasta, toimimattomasta, voi täyttyä uudenlaisista ajatuksista ja tunteista. Kun oman tarinansa ääreen uskaltaa pysähtyä, löytää sieltä autenttisen itsensä ja hämmentyy siitä kauneudesta, mitä näkee.
Jos oman tarinansa yrittää tietoisesti tai tiedostamattaan unohtaa, tukahduttaa tai eksyttää, se kyllä puskee pintaan erilaisin tuntein ja tuntemuksin. Ja yleensä juuri silloin, kun ei toivoisi. Se, mikä yrittää saada sinut katsomaan itseäsi vähätellen, mitätöiden tai epäillen, et ole sinä. Se on nippu sinuun vuokralle jääneitä uskomuksia. Vuokransa se usein maksaa häpeän tunteella.
Sinä olet edelleen sen saman rakkauden arvoinen, kuin mitä olit syntyessäsi. Peilikuva on vain matkan aikana haalistunut, vääristynyt tai peittynyt pölystä.
Omat tunteet ovat läsnä enemmän ja vähemmän joka hetki. Siksi niiden kanssa on hyvä ystävystyä, niiden vaikeimpienkin. Tunteitaan ei pidä tukahduttaa, mutta niitä on hyvä oppia säätelemään. Tunnetaidot ovat yksi hyvinvoinnin peruspilareista. Ikään ja sukupuoleen katsomatta. Tunnetaidot ovat hyvän tekemistä itselle ja ympäröiville ihmisille. Se on rakkaudellinen teko itseä, kumppania, lapsia, läheisiä ja koko Universumia kohtaan.
Tunnetaidot vaikuttavat myös terveyteen. Kun opit tunnistamaan, sietämään, säätelemään, käsittelemään ja ilmaisemaan tunteitasi, ne eivät ota sinusta valtaa, eivätkö tee haitallisia blokkeja kehoosi. Ja kun opit toimimaan tunteidesi kanssa, koet valtavaa voimaantumista! Oma voima on uskomattoman kaunista ja samalla hämmentävää. Sitä näkee itsensä omin silmin. Oma voima on oman tarinan kirjoittamista omalla äänellä, ilman ulkopuolisia leimoja. Se on vastuunottamista itsestä ja elämästä, hyväksyntää ja rakkautta.
Elämän, itsensä ja tunteidensa kanssa on hyvä tehdä sovinto. Niin että voi voida hyvin, kokea rakkautta ja jakaa sitä ympärilleen. Tunnetaidot kuuluvat kaikille ja ne auttavat meitä elämään tasapainoisempaa ja tyydyttävämpää elämää.
Minulla on haave. Haluan muuttaa maailmaa yksi teko ja ihmissuhde kerrallaan. Tule mukaani, ollaan yhdessä tuo muutos.