Katastrofiajattelu tuntuu turvattomuutena

Elämme aikoja, jolloin uhkakuvia roikkuu kaikkialla ja turvattomuutta syötetään meille aamupalaksi. Some lallattaa ja tarjolla on täydellisyyttä, ihanteita, kärsimystä ja fomoa. Monesti unohtuu, että kaiken sen ulkopuolella tavallinen, tasapainoinen, ennakoitava arki on ehkä parasta, mitä voi olla. Miksi? Siksi, että se luo turvaa.

Hetkellisiä turvattomuuden tunteita on elämässä aika ajoin, ne kuuluvat elämään, sillä olemme eläviä ja tuntevia olentoja ja elämä tapahtuu koko ajan. Mutta tässä ajassa sekä turvattomuuden kokemuksiin että turvan tunteeseen kannattaa kiinnittää huomiota – kumpi elämässäsi on vallitseva olotila? Turvan tunnetta voi oppia vahvistamaan siinä missä hauistakin.

Miten katastrofiajattelu ilmenee arjessa?

Asia, josta kannattaa turvantunteen vahvistamiseksi poisoppia, on katastrofiajattelu. Sana on voimakas, ja moni kieltääkin ensikuulemalta ajattelevansa ”pahinta mahdollista” tapahtuvan hetkellä millä hyvänsä. Vakavimmillaan se onkin sitä, että esimerkiksi kaikki kehon viestit, pienet säryt ja tuntemukset ovat merkkejä vakavasta sairastumisesta, tai jos joku ei vastaa viestiin välittömästi, mieli alkaa miettiä mistä toinen on suuttunut, tai onko sattunut jotakin vakavaa, mielikuvissaan näkee toisen makaavan verilammikossa ryöstettynä.

Lievimmillään katastrofiajattelu on vain häivähdys mahdollisesta uhasta ihan pienimpiäkin arkisia asioita kohtaan, kuten vaikkapa liukkaita kelejä; ”Kaadun ja lyön pääni”, ”Kohta eksyn ja myöhästyn”. Tällainen pieni, ohimenevä ajatus voi saada ihmisen tiedostamattaan huolestumaan, murehtimaan – ja lopulta luopumaan itselle ehkä tärkeistäkin asioista. Kaikilla meillä on elämämme varrella pelokkaita ja huolestuneita ajatuksia. Niidenkin tehtävä on suojella meitä ja hakeutumaan tarvittaessa esimerkiksi lääkäriin.

Mistä katastofiajattelu johtuu?

Stressillä on merkittävä rooli monessa hyvinvointiin ja terveyteen liittyvässä asiassa, niin myös katastrofiajattelussa. Mitä kuormittuneempi mieli, sen enemmän uhan mahdollisuuksia. Itselleen voi vakuuttaa tämän ajattelun olevan realismia (”pessimisti ei pety”), ei suinkaan pelokkuuden tai ahdistuksen värittämää ajattelua. Stressaantuneena ajattelu kuitenkin kapeutuu entisestään ja aivot keskittyvät vain skannaamaan mahdollisia uhkia, sillä se on eloonjäämisen ehto. Ja mitä enemmän keskittyy uhkiin, sitä enemmän niitä löytyy. Se, mihin keskityt, lisääntyy.

Katastrofiajattelu on arkea häiritsevä ajatusvääristymä

Se, mikä tekee katastrofiajattelun tunnistamisesta arkipäivässä haastavaa on se, että huolenaiheet ovat usein seitinohuesti realistisia. Juuri sen verran, että mieli uskoo. Pieni, realistinen kauhukuva mielen elokuvateatterissa, ja yhtä vaikuttavaa kuin piilomainonta. Pian sitä huomaa istuvansa matkustajan paikalla, ja ratissa ovat huolestuneet ajatukset ja vaikeat tunteet. Järkipuhe ei auta. Katastrofiajattelu voi saada alkunsa tai vahvistusta läheisen tai tuttavan sairastumisesta, onnettomuudesta tai vaikkapa uutisista. Se mikä voi tapahtua hänelle, voi tapahtua myös minulle.

Katastrofiajattelussa on kyse ajatusvääristymästä ja sisäisestä turvattomuudesta. Itselleen voi esittää kysymyksen:”Miten koen maailmani?” Onko se täynnä uhkakuvia, pelkoja ja katastrofeja, vai mahdollisuuksia, kauneutta ja hyvää? Luotanko siihen, että selviän ja asiat järjestyvät? Onko maailmani turvallinen vai turvaton? Mitä pelkään? Kuljenko kepein, luottavaisin ja rennoin askelin, vai varuillani ja valppaana? Omaa ajatteluaan kannattaa todella havainnoida. Missä tilanteissa huomaan kokevani turvattomuutta?

Pelon jäljet mielessä ja kehossa

Katastrofiajattelussa, kuten muissakin ajatusvääristymissä, on kyse alitajuisista peloista ja uskomuksista, jotka vääristävät ajattelua ja tekevät olon turvattomaksi. Kun on sisäisesti turvaton, pelkää. Pelon jäljet johtavat menneisyyteen, joista alitajuntaan ja kehoon on jäänyt muistijälki, joiden pohjalta mieli tulkitsee myös tämän päivän tapahtumia ja pyrkii välttämään aiemmin koettua kipua mitä moninaisimmin keinoin.

Katastrofiajattelussa ihminen pelkää jotain tulevaa katastrofia tai uhkaa, tiedostamatonta tai tiedostettua. Paradoksaalista kyllä, turhaan, sillä todellisuudessa tuo pahin onkin jo tapahtunut, menneisyydessä. Mieli vain pelkää, että se tapahtuu uudelleen. Jokaisen pelon alkulähde on kuolemanpelko. Sillä vain on monta asua.

Pelko on voimakas tunne. Se ruokkii ja hallitsee ajatuksia, jotka taas ruokkivat lisää tunteita. Mitä enemmän vaikeita tunteita, sitä varmemmin stressiä. Stressi ja vaikeat tunteet taas saavat vireystilan heilumaan ylivireyden ja lamaannuksen välillä. Se miten ajattelet, luo todellisuutesi. Ajatusvääristymät ohjaavat ajattelua usein tiedostamatta. Ja siksi, siksi on niin valtavan tärkeää havainnoida omaa ajatteluaan. Sillä se mitä ajattelet, ilmenee kehossa tunteina ja ohjaa toimintaasi. Oman ajattelun havainnoiminen lisää valtavasti itsetuntemusta.

Ajatusten merkitys tunnetilojen säätelyssä

Uskoisin, että moni ihminen ajattelee ajatustensa olevan totta. Uskallan väittää, että suurin osa ajatuksistamme on kuitenkin silkkaa puppua, eikä niitä kannata uskoa. Etenkään väsyneenä tai kuormittuneena. Teemme äärimmäisen helposti tulkintoja tilanteista, ihmisistä ja asioista. Tulkintojen sävy taas riippuu tietysti omista kokemuksistamme. Kun jotakin tapahtuu, jossa mielipahan tunteita herää, kannattaa tarkastella tilannetta niin, että erottaa siitä tulkinnat ja havainnot.Ja tässä, tässä on taikanappula, joka auttaa säätelemään tunteita ja tarkastelemaan omien ajatusten sisältöä ja laatua.

Havainnot ja tulkinnat – erojen ymmärtäminen

Havainto on fakta. Havainto kertoo mitä oikeasti tapahtui. Se on kuin valokuva tai video, josta kerrot havaintoja ilman tunteita tai analysointia, vain todeten, mitä tapahtui. ”Kun saavuin kotiin, eteisessä oli kasa kenkiä ja keittiössä tiskejä ja leivänmuruja pöydällä.” Tulkinta on se, miten omat kokemukset ja tunteet vaikuttavat ajatteluun. ”Aina sama juttu, kukaan ei koskaan kuuntele eikä arvosta minua”. Havainto: ”Kahvihuoneesta kuuluu työkavereiden naurua.” Tulkinta: ”Siellä ne taas nauraa selkäni takana.” Havainto: ”Kumppani sanoi, että haluaa keskustella kanssani illalla.” Tulkinta: ”Se aikoo jättää minut. Tai ehkä se on pettänyt.”

Havaintojen pitäminen pelkkinä havaintoina on aluksi vaikeaa. Olisi niin helppo lisätä siihen omat tunteet ja humpsahtaa tulkitsemaan ja analysoimaan esimerkiksi toisen osapuolen aikeita ja motiiveja omista kokemuksista käsin. On hyvä muistaa, että tilanteessa on usein yhtä monta kokemusta kuin osallistujaa, ja jokainen tulkitsee tilanteen omien kokemustensa pohjalta – havainnoissa pysyminen auttaa pysymään asiassa. Havainnot eivät myöskään provosoi samoin kuin tulkinnat. Kun tilanteista ja asioista tekee havaintoja, tulkinnat eivät lähde ohjaamaan toimintaa.

Kun oppii erottamaan havainnot ja tulkinnat, myös tulkintojaan pystyy tarkastelemaan myötätuntoisemmin. Onko elämässäni tapahtunut jotakin sellaista, joka vaikuttaisi tapaani kokea asiat ja tilanteet? Mikä ajatus laukaisi tulkinnan? Mitä tunteita tulkinnan takana on? Mitä tarpeita noiden tunteiden takana on? Mitä olisin tarvinnut kokeakseni turvaa ja tasapainoa? Kun erottaa tulkinnat ja havainnot, pysyy paremmin yhteydessä itseen ja muihin.

Aamusivut – avain piilossa olevien ajatusten ymmärtämiseen

Toinen äärimmäisen vahva työkalu on aamusivut. Kolme sivua ajatuksenvirtaa, nimensä mukaisesti aamulla. Olen puhunut vuosia niiden vaikuttavuudesta, ja kirjoitan niitä itse edelleen. Sieltä minä katastrofiajatteluni löysin. Pääsin kohtaamaan sisäiset pelkolevyni, jotka soivat taustalla huomaamattani. Vaikka ulospäin olin toimintakykyinen, omasta mielestäni rento ja hyvinvoiva. Tässä kohtaa mainitsen ohimennen, että tiedostamme ajatuksistamme vain noin 5%. Melkoinen määrä ajatuksia livahtaa ohi tiedostamattamme. Jos jatkuvasti murehtii, stressaa ja käy läpi erilaisia skenaarioita siitä, miten asiat voivat mennä pieleen tai epäonnistua, elämä on melko kuormittavaa. Ja vaikka menneisyydessä olisi tapahtunut mitä, elämä voi olla turvallista ja hyvää. Tässäkin ajassa.

Esa Saarinen sanoo, että ”parempi ajattelu luo parempaa elämää.”

Se on havainto.